CocoC tässä terve! Olen jo pitemmän ajan ajatellut lc:n aloittamista ja nyt vihdoin asensin simssin uudestaan joten olen täällä taas eri nimimerkillä tosin..Lc:stä vielä sen verran että tämä tulee olemaan hieman tarinamaisempi, mutta etenee silti melko nopeaan. Uusi osa tulee todennäköisesti joka lauantai, mutta nyt alussa saattaa tulla vähän useemminki, koska olen pelannut jo aika pitkälle.

-----

Photobucket

--------------

Kaksi naista käveli pitkin pienen talon pihatietä kohti taloa.

Tien puolivälissä he kuitenkin pysähtyivat ja blondi alkoi puhua: "Tässä tämä nyt olisi eikö ole soma? Tämähän ei ole ihan siltä alueelta eikä edes kerrostalossa, mutta hinta on hyvä ja talo on minusta ihan sinun näköinen.."

"Hah, ai niinku joku yksinäinen susi vai?", brunette kysyi ivallisesti. "No höh, ei saa ottaa kaikkea noin Ruby!", blondi sanoi harmistuneena.

Nähtyään pienen eteisen, keltaisen minikokoisen olohuoneen ja kaapin kokoisen vessan Ruby harppoi ja makuhuoneeseen. Ja se oli.. täydellinen. Anette ei ollut valehdellut sanottuaan taloa hänen näköisekseen. Eivät muutkaan huoneet olleet olleet huonoja, mutta Rubyn oli myönnettävä, että hän oli alkanut turhautua talon etsimiseen eikä olisi oikein halunnut lähteä katsomaan tätäkään taloa, mutta kuultuaan alueen kalliista maineesta talo oli kuulostanut yhtäkkiä paljon kiinnostavammalta... Enään oli yksi ongelma ja Ruby kääntyi takaisin keltaiseen yhdistelmä huoneeseen jossa Anette oli.

"No hyvä on tämä on tosi kiva! Mutta paljonko tämä tarkalleen ottaen mahtaa maksaa?", Ruby kysyi. "No tota joo se hinta..", Anette takelteli ja Ruby arvaili pahaa. suoraan sanottuna hän saisi raivarin, jos hänellä ei olisi tähänkään varaa!

"Hah, joo muistinpas! Se hinta on vaan 15000 simelonia joten sulle jää varaa sisustaakin.. Tai siis sori", Anette sanoi. Rubystä Anette oli ihan mukava olihan nainen hänen vanha lukio kaverinsa, mutta vihjailuja köyhyydestään hän ei sietänyt joten hän mutisi:"Joo, voin tehdä tästä tarjouksen."

----

Kaksi viikkoa siitä, kun Ruby oli tehnyt tarjouksen talosta hän valmisti itselleen illallista sen saman talon keittiössä ja kuuli puhelimen pirinän ja juoksi vastaamaan, eikä hän voinut aavistaa kuka soitti..

"Hei Ruby", naisääni tervehti heti, kun Ruby oli nostanut luurin korvalleen. "Hei äiti. Etkö sinä muista mitä me sovittiin?Minä en halua olla sinuun MINKÄÄNLAISESSA yhteydessä", Ruby sanoi ja huomasi korottaneensa ääntään."no, mutta.Miten sitä taas puhutaan omalle äidille? Vaikka ethän sinä tietenkään välitä edes omasta äidistäsi....,"nainen mutisi jotain käsittämätöntä, mutta jatkoi sitten: "Minä kuulin, että sinä olet muuttanut. Mutta lastenkodista ei kerrota mihin sinä olet muuttanut! Minä ajattelin tulla kahville...". "No ei tietenkään kerrota minä olen kieltänyt ja sinä et tähän taloon astu jalallasikaan kiitos ja heihei", Ruby totesi kylmäsi, mutta paiskaisi luurin kuitenkin raivoisasti paikoilleen ikäänkuin siitä olisi ollut jotain hyötyä.

Yhtäkkiä Rubyn ei tehnytkään mieli syödä joten hän jätti ruoka tavarat pöydälle ja paineli nukkumaan.Hän nukahti ja näki rauhatonta muistojen täyttämää unta.

Vielä aamullakaan Ruby ei ollut saanut painajaisiaan pois mielestään hän tuijotteli ikkunasta ulos koleaaan ja harmaaseen syysaamuun.

Siinä ajatellessaan muistot alkoivat hiipiä mieleen varoittamatta.

Ihan ensimmäinen asia jonka Ruby saattoi muistaa. hän oli ollut ehkä kolme vuotias ja istunut kehdossaan ja äiti ja isä olivat tapelleet, hän ei ollut erottanut sanoja, mutta kova meteli siitä oli lähtenyt.

Sitten isä oli suuttunut todella ja retuuttanut äidin pois huoneesta Ruby muisti miten häntä oli pelottanut

Myöhemmin Ruby oli saanut tietää, että isä oli hakannut äitiä.Monesti.

Seuraava muisto, Ruby oli ollut noin seitsemän. Isä oli lähtenyt jonkun toisen naisen mukaan ja Ruby oli paljon yksin kotona , hoiti kaikki talon askareet jotka kykeni ja oli muutenkin ollut yksin.

Välillä Catherine Jones oli saanut  ryyppyputkensa katkolle ja pyydellyt vuolaasti tyttäreltään anteeksi. Ruby oli aina myös antanut hänelle anteeksi ja silloin oli ollut ihan kivaa, kun he olivat tehneet kaikkea yhdessä, Ruby muisteli.

Kerran kuitenkin Rubystä oli tehty lastensuojeluilmoitus, ehkä useampikin ja hänet otettiin huostaan.

Katsellessaan autosta viimeisenkerran entistä kotitaloaan. Rubystä oli kuitenkin tuntunut siltä kuin hän olisi tehnyt jotain väärin, mutta toisaalta hän oli myös ajatellut, että olisi ihanaa, kun joku kerrankin huolehtisi hänestä eikä hän muista.

Äiti oli käynyt monesti lastenkodin luona norkoilemassa ja anomassa että Ruby voisi muuttaa takaisin ja aina vastaus oli ollut 'ei'

Ja lopulta viimeisin muisto. Äiti oli taas vain pamahtanut paikalle ja ilmoittanut, että hänen isänsä oli kuollut.

"Anteeksi, kuinka. Minun isäni on kuollut? Ahaa niin varmaan joo. Tämä on taas jotain sun temppuja, että saat minut luoksesi, joo älä unta nää!", Ruby oli sanonut epäilevästi. "Vai,että minun temppujani hah, minä olen luovuttanut jo ajat sitten", Catherine oli nauranut.

"Ehei, sinun lurjusmainen isäsi on tosiaankin kuollut ja jättänyt sinulle niinkin järkyttävästi rahaa kuin 20 000 simelonia ja minä...", Catherine oli aloittanut. "Mihin hän kuoli?", Ruby oli kysynyt. "No. En minä tarkalleen tiedä kai johonkin yliannostukseen, mutta ihan sama niihin rahoihin.Olisiko mahdollista että lainaat minulle jonkun vaikka 5000 "Catherine oli keplotellut. "Haha tulet tänne kosiskelemaan minun rahojani ennenkuin olen niitä edes itse saanut. Mutta kuten sanoin älä unta nää! Hankin oikeasti sen lähestymiskiellon minä en kestä sinua! Häivy täältä!", Ruby huusi hän ei kestänyt tuota naista tulla nyt tuollalailla vaan yrittämään viedä hänen rahansa.

"No sitten meillä ei ole toisillemme mitään asiaa", Rubyn äiti oli todennut. "Hieno huomio, hyvä. että vihdoin tajusit", Ruby oli sanonut kylmästi

Ja niin katosi Catherine Jones Rubyn elämästä.

-----

Illalla Ruby päätti lähteä paikalliseen yökerhoon hän oli kuitenkin unohtanut, että Oaktown johon hän oli muuttanut SimCitystä oli pieni kaupunki ja ihmiset varautuneita, harva tuli juttelemaan yhtäkkiä. Hän huomasi kuitenkin tutun hahmon DJ:n paikalla ja lähti kävelemään sinnepäin.

"Miranda! Oletko sinä täällä töissä?", Ruby huudahti, samassa hän tajusi että niin se oli pakko olla sillä hän ei ikinä ollut nähnyt tämän päällä mitään yhtä rumaa. "Tyylikäs työasu", Ruby virnuili vielä. "Heh eikö ole upea", Miranda sanoi sarkastisesti. Ystävykset juttelivat hetken, mutta Mirandan piti kuitenkin keskittyä työhönsä joten he sopivat lähteväsä kahville jonain toisena päivänä.

------

Seuraavana perjantaina Ruby vietti jälleen iltaa hieman kodikkaammassa pikku pubissa ja huomasi jotain harvinaisen mielenkiintoista silmäkulmastaan ensinnäkin miehen, toisekseen karaokelaitteen.

Ruby siirsi ttuolinsa kauemmas tiskistä ja kailotti koko baarille "Minun vuoro laulaa karaokea".

Ja esitettyään erittäin tunteikkaan version Celine Dionin  My heart will go on- kappaleesta. Ruby oli melko tyytyväinen itseensä ja siirtyi komean mustahiuksisen miehen luo.

Ja esitettyään muutaman luotto iskulauseistaan hänellä ja Jasuksi esittäytyneellä miehellä oli hyvin hauska ilta.

Joka päättyi Rubyn makuuhuoneeseen.

Hyvästellessään Jasua Ruby toivoi, että heistä tulisi vielä jotain sillä Rubystä Jasu oli ihana... Tai ehkä Ruby oli ollut niin kauan yksin, että saatuaan kerran kokea edes vähän läheisyyttä hän jäisi siihen koukkuun ja sehän Rubyä huolestutti hän halusi poikaystävän, muttei kuitenkaan halunnut...Kaikki oli niin yhtäkkiä taas niin sekavaan. Sitten Ruby meni takaisin sisälle taloon valmistautumaan tapaamaan Mirandan. Hänellä olisi hänelle kerrottavaa..

He tapasivat erään uuden kahvilan edessä ja ennen kuin Miranda ehti sanoa edes hei Ruby oli jo aloittanut. "...Ja hän oli minun luona yön ja on tosi mukava ja komea. Ja tuota... minusta tuntuu että olen ihastunut. Vähän niinkuin joku tyhmä koulutyttö!", Ruby lopetti nolona. "Rauhoitu hyvä ihminen... Jutellaan sisällä. Ja mennää käymään myös parissa vaatekaupassa pitää ostaa vähän vaatteita", Miranda totesi.

"Mutta kuule ihan totta, yhdenyönsuhteista harvoin tulee yhtään mitään tai sitten sinä joudut näkemään ihan hirveästi vaivaa", Miranda ennusti pahaenteisesti. "Ei haittaa," Ruby hymyili. Häntä harmitti ettei voinut kertoa Mirandalle mitään hänen äidistään... Miranda ei tiennyt tarinaa alusta eikä hän edes halunnut kertoa, mutta toisaalta oli lohdullista omistaa ystävä, joka ei tiennyt hänestä mitään pahaa.

"Nostettaisiinko malja",Ruby hymyili. "Häh? Ai, mille?", Miranda kysyi kohottaen kulmiaan. "Ystävyydelle, vaikka",Ruby hihkaisi. "No ystävyydelle", Mirandakin virnuili. "Lähdetäänkö nyt shoppailemaan", Miranda kärtti. "Okei mennään"

"Sovittaisit sinäkin nyt edes jotai", Ruby suostutteli katsellessaan koittamaansa asua se oli upea ja hän alkoi jälleen ärsyttää, että hänellä ei ollut rahaa. "No kun ei löydy mitään kivaa ja kun mulle ei oikeen sovi mikään...", Miranda purnasi.

"Mene koppiin niin mä haen sulle jotain kivaa", Ruby käski.  "Okei, mutta nopeesti sitten.", Miranda hoputti.

Tutkiessaan vaaterekkiä hän näki jälleen tutun hahmon, hahmon, jota ei ollut odottanut näkevänsä täällä.

"Ida? Ida mitä ihmettä SINÄ teet Oaktownissa", Ruby hämmästyi Ida oli hänen paras ystävänsä ja asui onnellisesti mies ystävänsä kanssa SimCityssä. "Työkeikalla, tulin tekemään juttua vuoden suurimmasta urheilutapahtumasta, etkö ole kuullut?No, jaa ei sitten, mutta täällä ollaan!"Ida selitti reippaasti. "Hoi, eikös sinun pitänyt etsiä minulle vaatteita eikä juoruta",Miranda oli tullut sovituskopista etsimään Rubyä. "Oho sori. Mutta tässä on Ida, Ida tässä on Miranda", Ruby esitteli nopeasti.Ilta meni iloisissa merkeissä, mutta loppui aivan liian nopeasti.

-------

Oli joulu. Ruby oli kutsunut parhaat ystävänsä kylään sillä hän ei halunnut viettää joulua yksin. "Oi kuinka kaunis", Ida kiljahti. "Pitäähän emännän olla edustava eikö vain", Ruby hymyili ja iski silmää, hän rakasti laittautumista ja oli ihanaa kun ihmiset huomasivat sen.

"Ja minulla on sinulle lahja", Ruby muisti. "Voi ei sinun olisi pitänyt, nyt mulla ei ole sulle mitään", Ida nolostui.

Ilta sujui tanssin ja hauskanpidon merkeissä ja Ida ja Ruby ottivat musiikista kaiken ilon irti. Miranda sen sijaan ei voinut sille mitään, ettei koskaa voinut täysin rentoutua noiden kahden kanssa sillä heidän välillään oli jotain outoa, vahva ystävyys ja Miranda tunsi aina olonsa aina hieman ulkopuoliseksi vaikkei olisi pitänyt.

Ruby ei ollut pitkään aikaan ollut niin onnellinen. Hänellä oli ystäviä ja Jasunkin kanssa meni hyvin he olivat käyneet useilla treffeillä ja Rubystä tuntui, että hänen elämänsä alkaisi nyt.

_____

siinä oli. risuja ruusuja?  Loppu saattaa olla hiukan huolimatonta tekstiä kosa jouduin kirjoittamaan tän kahdesti uudestaan -.- yhteensä meni melkeen 3 tuntia... Ja voi hyvä luoja kun nyt katon noita kuvia ne on täynnä ylimäärästä roskaa anteeksi!