Heipä hei! Täällä taas uuden osan kanssa voi olla, että tällä viikolla tulee useampiakin osia, koska mulla on nin paljon vapaa-aikaa :D Tästä osasta vielä sen verran, että tän piti alun perin olla b-osa tosta edellisestä, koska katoin, että siinä ois ollu ihan järkyttävästi kuvia, mutta huomasin, että jostain syystä kaikki kuvat oli tullu kahteen kertaan ja osa kadonnu matkalla, joten tässä tulee tälläinen super upee osa :D:D:D:D:D:D:D

-----------

    
Leon kiinnostus opiskeluun ei ollut lopahtanut edes teini-iässä, sillä hän toivoi, että jonain päivänä hänestä tulisi arvostettu lakimies.

Eräänä iltana Brittany soitti: "Voinko mä tulla teille yöksi, koska me oltiin Melinan kanssa juomassa ja se suuttu mulle jostain ja nyt mulla ei oo mitää paikkaa mihin mä voisin mennä yöks?" Tyypillistä Briitanyä, joka perjantai jossain, Leo ajatteli, mutta sanoi kuitenkin: "Okei, tuu vaan".

"Hyvä kiitti oikeesti Leo", Brittany kiitteli. "Ei mitään", Leo virnisti ja oli iloinen, ettei kukaan ollut näkemässä hänen virnuiluaan.

"Äiti, mulle tulee yks kaveri yöksi ihan kohta, käykö?", Leo ilmoitti. "No paha mun nyt on enää kieltäytyä, mutta minä olen sanonut tästä sulle ennenkin, että asioista pitää ilmottaa minulle ennenkuin päätät mitään", Ruby torui. "Joojoo", Leo vastasi oikeastaan kuuntelematta sen tarkemmin.

"No mistä Melina suuttu sulle", Leo kysyi uteliaisuuttaan, hän oli kuitenkin melko varma, ettei Brittany kertoisi ja olettamus päti. "Sori Leo, mutta mä en oikeesti voi kertoo sulle", Brittany sanoi, Leo kun ei tiennyt, että asia koski häntä itseään.

"Mut en mä ymmärrä mitä suuttumista siinä edes on", Brittany pohti tuijotellen poissaolevasti jonnekin kaukaisuuteen.

"Vau sua taitaa ihan oikeesti harmittaa", Leo hämmästyi. "No arvaa, me ollaan oltu Melin kanssa parhaita kavereita ihan pikku kakaroista lähtien ja nyt se suuttuu tollasesta", Brittany päivitteli. "No jaa varmaan se siitä leppyy. Vaikka paha sanoo, kun en tiedä mistä on kyse", Leo vastasi kerjäten vastausta.

"Mö tiedän mikä auttaa. Miten ois pienet hermosauhut" Leo ehdotti riskialtistahan se oli, mutta Leo oli aika varma, että hänen vanhempansa olivat jo nukkumassa, kello lähenteli yhtätoista.


"Jaa a, Leo mitäs, jos me jäädään kii?", Brittany kyseli aika huolestuneesti. "No enpä usko pitäähän sitä joskus vähän riskejä ottaa", Leo virnisti.

Vilkaistessaan sivulle Leo näki heidän pienen varastorakennuksensa, jota käytettiin lähinnä vierashuoneena Leo sai idean.

Hän painautui lähemmäs Brittanyä, tyttö naurahti hermostuneesti.

"Brittany tiesitkö sinä, että minä tykkään sinusta, tosi paljon", Leo kysyi. Brittany ei vastannut hän tiesi jo hän oli saanut sen nopeasti selville Melin kautta ja siihen heidän riitansa olikin perustunut.

Kun Brittany vain tuijotti häntä Leo alkoi pelätä nolanneensa itsensä, Brittany harvoin jäätyi sillä lailla. "Ja mä keksin kans missä me voidaan nukkuu", Leo jatkoi hieman vaivaantuneesti.

"Toivottavasti et pelkää pimeetä, koska tääl ei oo muutaku kynttilöitä", Leo sanoi. "En, en",Brittany vastasi.

"No, mitä sä odototat", Leo kysyi, kun tyttö ei heti seurannut häntä. "En mitää", Brittany totesi ja seurasi sitten kiireesti Leoa.

"No, mitäs tehdään", Brittany kysyi. Leo vain tuijotti, sitten hän sai puhekykynsä takaisin ja sanoi: "Vaikka näin" ja suuteli Brittanyä.



 Leo oli saavuttanut haluamansa, mutta ei silti ollut varma oliko käyttänyt oikeita keinoja muistaisiko Brittany edes tätä hetkeä aamulla vai olisiko tyttö ehkä vihainen hänelle...

-----------------

 

Aamu aurinko paistoi Brittanyn silmiin inhottavasti, liian kirkkaana vaikka taivas taisikin olla pilvessä.

Hän olisi halunnut jatkaa uniaan vielä hetken, mutta jokin pakotti hänet ylös.

Ku hän lopulta avasi silmänsä paniikki  iski missä hän oli? Oliko tuo Leo hänen vieressään, eihän Leo ollut ollut hänen kanssaan eilen.

Brittany nousi nopeasti ylös, hän ei muistanut eilista eikä aikonut jäädä ottamaan selvää mitä silloin tapahtui, joten hän keräsi hiljaa vaatteensa ja hipsi ovesta ulos.

Kun Leo nousi oli Brittany jo lähtenyt ja Leosta ajatteli että pahin oli tapahtunut tai ehkä Brittanyllä olikin ollut vain kiire,

"No etkö aio kertoa meille kuka se hyvännäköinen blondi oli", Jasu kysyi kiusoitellen, kun aamiaspöydän hiljaisuus oli jatkunut miltein vartin. "Kaveri vain, Brittany", Leo vastasi ykskantaan.

"No voisit sinä nyt vähän enemmän kertoa", Jasu pyysi. "No, älä nyt kiusaa poikaa hengiltä.", Ruby puuttui keskusteluun. "Meillä olikin itseasissa sinulle kerrottavaa. Me lähdetään lomalle, joten pakkaahan laukkusi poika huomenna tähän aikaan olemme jo Twikkii saarella", Jasu jatkoi

------------------------

Leo makasi auringossa jo ties kuinka monetta tuntuia, hän oli jo melkein ehtinyt nukahtaa.

Sinä päivänä hän oli jo uinut..

.... ja ostellut muutamia matkamuistoja.

Eilen he olivat syöneet kaikki kolme yhdessä.

Ja, kun Jasu ja pahoin palanut Ruby siirtyivät sisälle katselemaan TV:tä Leo jäi vielä hetkeksi terassille.

Kuinka kaunis ja rauhallinen maisema olikaan, kumpa hän olisi voinut jäädä tänne ikuisesti, kauas Oaktownin kiemuraisista ihmissuhteista ja koulun aiheuttamista paineista, Leo ajatteli.

Tähystäessään taivaalle Leo näki tähdenlennon ja toivoi. Toivoi vaikka ei oikeastaan uskonut sellaiseen, mutta yrittänyttä ei kai laitettaisi.

----------------

Jasu korjasi keittiön rikkoutunutta hanaa, kun kuuli Rubyn hihkuvan etupihalla, ulkona hihkuminen ei todellakaan ollut Rubyn tapaista joten Jasu lähti ulos katsomaan mistä oli kyse.

Jasu ei ehtinyt edes pihatien puoleen väliin Ruby hyppäsi Jasun syliin ja kuiskasi: "Jasu minä olen nyt Opetusministeri! Jasu minä olen saavuttanut unelmani." "No onko tuo nyt ihan sopivaa käytöstä miniteriltä", nauroi Jasu.

"Totta. Sopisiko tämä paremmin", Ruby hymyili ja suuteli Jasua. "Kiitos kun olet aina tukenut minua", Ruby jatkoi vielä.

--------------------

"Muistatko, kun kosin sinua täällä", Jasu muisteli. "Muistanhan minä.", Ruby sanoi. "Joten eiköhän nyt oli aika nostaa malja? Rakkaudelle ja unelmien saavuttamiselle", Jasu ehdotti.

"Ruby minä rakastan sinua aikojen loppuun asti", Jasu lausui. "Niin minäkin sinua", Ruby vastasi onnen kyyneleiden nuostessa silmä kulmaan.

Jos häneltä olisi joku joskus kysynyt millaisen tulevaisuuden Ruby itsellään näki kun hän oli ollut kaksikymmentä ei hän ikinä olisi vastannut tälläistä, ei ikinä hän olisi povannut itselleen yksinäistä työnarkomaanin elämää mahdollisesti kymmenen kissan kanssa, Ruby ajatteli.

--------------

Jep jep yltiö romanttista tiedetään :D:D:D:D:D Älkää jooko kamalasti häiriintykö noista turhista härpäkkeistä osassa kuvia, huomasin ne kirjoittaessani tätä osaa ja yritin korjata asian, mutta koska photobucket ei halua tehdä yhteistyötä kanssani niin saatte odottaa korjauksia jonkun aikaa...