Täällä sitä ollaan toisen osan kanssa. Saa taas nähdä miten kauan menee tänkin tekemisessä kun mulla oli vähän ongelmia kuvien siirtämisessä Flickriin.. Mutta pitemmittä puheitta osaan...

----

-------------

Ruby makasi olohuoneen sohvalla ja koitti kuumeisesti keksiä ratkaisua ongelmaansa. Kylmä hiki valui pitkin naisen otsaa kun hänen nojatessaan kylmään ikkunalasiin. Ruby oli edelleen yöpukusillaan vaikka kello läheni jo kahtatoista hänellä ei ollut mitään mielenkiintoa ryhtyä toimimaan otuvan suunnitelmansa toteuttamiseksi.

Valitessaan kaupassa ostoksiaan Ruby alkoi ärsyyntyä entistä enemmän. Miten ihmeessä tässä oli käynyt näin? Miten hän selittäisi Jasulle olevansa raskaana vaikka he eivät olleet kihloissa naimissa tai edes asuneet saman katon alla?

Ja mitä ihmettä hän sanoisi. Haha, joo moi Jasu aattelin kertoo et oon paksuna!! Voi hyvä luoja, Ruby ajatteli. "Se ois sitten 20,80 simelonii", blondi myyjä sanoi jokseenkin myrtyneesti. Ruby jonka ajatukset oli pahasti keskeytetty tuuppasi pojalle kaksikymmentä simelonia ja oli jo lähdössä kun ääni jatkoi edellistä ärsyyntyneemmin: "Niin kaheksankyt senttii viel." "No voi nyt helvetti", Ruby mutisi hiljaa ei erityisesti kellekään ja kaivoi kukkarostaan puutuvat rahat ja tuikkasi ne pojalle.

Kotona Ruby tarttui puhelimeen ja soitti Jasulle. Puhelin tuuttasi raivostuttavan kauan ja jokaisen tuuttauksen myötä Rubyn jännittyneisyys vain kasvoi edellisestää ja, kun Jasu vihdoin vastasi Ruby oli jo hermoraunio ja ääni värisi. "Moi", kuului puhelimen päästä. "Moi..", Ruby piti tauon ja hengitti syvään. "Rakas, onko jokin hätänä", Jasu kysyi heti Rubyä ärsytti,että mies tunnisti hänen äänestään jokaisen tunteen, kiukun, pelon, ilon, hämmentyneisyyden: kaiken vaikka he olivat tunteneet vasta alle vuoden. "Ei mikään. Ajattelin vain kutsua sinut syömään, jos vain ehdit ja tuota.. on minulla asiaakin", Ruby sanoi ja tavoitteli tyyneyttä äänessään. "Selvä minä tulen", Jasu sanoi.

Ruby tiesi, että Jasulta menisi ainakin kaksi tuntia ajaa Oaktowniin joten hän otti rauhassa ja alkoi tehdä ruokaa.

"No voitko jo kertoa salaperäisen asiasi", Jasu kärtti. Ruby vain tuijotteli purilaistaan ja mietti mitä sanoisi.

"Joo, joo, mutta tuota älä kiltti järkyty", Ruby aneli. Kylmä hiki oli jälleen alkanut virrata, tämä oli ehdottomasti hänen elämänsä top 5 kamalimmista tilanteista.

"Onko sulla sitten joku sairaus vai täh?", Jasu alkoi huolestua ja raivostua, ei ollut niin vaikeaa oikeasti!

"No ei, ei ole sairautta. Minä olen raskaana, raskaana, Jasu!", Ruby sanoi kurtistettujen kulmiensa alta. No nyt se on sitten sanottu.... Ihan varmasti se jättää mut. Tyhmä Tyhmä Tyhmä miks kerroit, Ruby ajatteli.

Hetken mies oli ilmeetön.

Sitten tämä ojensi kätensä ja otti hampurilaisensa haukkasi siitä ison palan ja mussutti sen hitaasti. Rubyn hermot kituivat odottaessa.

"Aijaa no sitten minun on kai muutettava tänne Oaktowniin. Ja meidän pitää ruveta miettimään uutta yhteistä asuntoa tämä on aikas pieni..", Jasu sanoi hymyillen.

Nyt oli Rubyn vuoro järkyttyä miten Jasu pystyi ottamaan kaiken noin tyynesti? "Ai uutta taloa? Minä olen aika kiintynyt tähän..", Ruby sopersi. "Hah, ethän sinä meinaa mahtua tänne yksinäsikään ja tämä tontti on todella iso ja minulla on rahaa eli miksei rakennettaisi tälle tontille sitä taloa?", Jasu ehdotti. "noh niin kai sitten, mutta ei isoa taloa! Ihan pieni ihan vain meille kolmelle..", Ruby myöntyi.

Jasun lähtiessä Ruby oli iloinen: hän tarvitsi aikaa ajatelella, heitä olisi pian kolme omassa uudessa talossa. Ainut mikä Rubyäenää oikeastaan huoletti oli hänen pikku mökkinsä kohtalo. "Rakastan sinua", Ruby kuiskasi Jasun korvaan heidän hyvästellessä toisiaan. "Rakastan sinua enemmän", Jasu kuiskasi virnuillen. "Minä rakastan sinua eniten", Ruby lepersi ja alkoi samantien miettiä milloin hänestä oli muka tullut yltiö romattinen ihminen ja ei muistanut sitä hetkeä joten päätti ettei enää kuuloistaisi ihan niin imelältä.

----1 kuukausi myöhemmin

"Yäh, ei todellakaan", Ruby tuskaili oli ihan järkyttävän vaikeaa näyttää täydellisen ihanalta lähtiessään hienoon ravintolaan hienon poikaystävänsä kanssa hienona päivänä, hienojen ihmisten keskelle. Yksitellen Ruby nyppi pinnit hiuksistaan ja ravisteli ne auki ja letitti ne samalle kauniille letille kuin joulunakin.

"Kuule eikö tämä sinustakin ole vähän huono pöytä",Ruby kysyi. "Höh, niin minustakin ajattelin, että saataisiin edes vähän pararemmat paikat, kun ei täällä ihan hirveän täyttä näytä olevan..", Jasu harmistui ja jatkoi: "Mutta saadaampahan juhlistaa vuosipäiväämme Oaktownin hienoimmassa ravintolassa!"

"Mutta vuosipäivästä puheen ollen... Olisikohan minulla kunnia naida kaupungin kaunein nainen? Ruby Jones tuletko vaimokseni?", Jasu kysyi hieman pelokas ilme kasvoillaan. Ensin Ruby ei saanut sanaa suustaan sitten hän nosti mustan lippaan pöydältä ja avasi sen sisällä oli kaunein sormus jonka Ruby oli ikinä nähnyt. "Oi se on ihana! Tottakai tulen vaimoksesi", Ruby huudahti ääni muutamaa oktaavia normaalia korkeammalla. "Ihanaa", huokaisi Jasu.

------

Ruby tuijotteli kasvanutta vatsaansa peilistä. Ihan kohta heillä oli oma pienokainen eikä Ruby malttanut odottaa sitä.

Viime aikoina Ruby oli alkanut seurata erinäisiä sairaala sarjoja  joissa varsin usein sattui komplikaatiota synnytyksessä ja kaikkea muuta kamalaa.. Lapsi saattoi olla kuollut ja vammainen. Ruby tiesi, että tälläiset asiat olisi jo todettu ultraäänessä ja ettei hänellä ollut mitään huolta.Mutta, jos hänelle itselleen vaikka sattuisi jotain...

Rubyn oli pakko sammuttaa televisio, se ahdisti ihan liikaa.Sensijaan hän päätti soittaa Idalle he eivät olleet nähneet joulun jälkeen sillä Ida asui kaukana SimCityssä juuri siellä mistä Ruby oli  lähes puolitoista vuotta sitten muuttanut pois... Kaikesta huolimatta olihan Ruby viettänyt siellä myös elämänsä parhaista hetkiä...

"Hei Ida" "Hei Ruby. Miten menee",Ida vastasi. "No meneehän tämä tässä... Kuule kerro jotain mielenkiintoista, koska Jasu ei ainakaan hetkeen ole tulossa tänne minulla on toosiiiii tylsää",Ruby valitti. Naiset jatkoivat keskusteluaan vielä pitkään ja Rubystä tuntui kuin he olisivat palanneet takaisin lukioajoille, jolloin he höpisivät jatkuvasti toisille puhelimessa.

------ 4kk myöhemmin

----

"No, Mitäs pirua tämä nyt on", Ruby tuijotti hämmästyneenä kohtaa jossa hänen kodikas mökkinsä oli vielä pari kuukautta sitten ollut. "Se on ihan sairaaaan iso". "Vai parasta sinulle ja vauvalle", Jasu hymyili ja jatkoi: "Uskallatko tulla edes sisälle." "No suoraansanottuna en tiedä", Ruby sanoi.

Keittiö ruokaryhmineen aikakin oli upea ja tilava, Ruby ajatteli tyytyväisenä eikai tämä nyt iha niin kamalaa voisi olla..

"No mitäs sanot mennäänkö katsomaan tämän pikkuisen huonetta. Se on tuolla yläkerrassa", Jasu lepersi. "No mennään", Rubykin myöntyi.

"Tässä on aula ja tuolla oven takana on sitten kylppäri" Jasu selosti. " Ja nyt sitten lastenkamariin".

"Tadaa. Ajattelin, että saat itse sisustaa kun kuitenkin minä teen sen väärin..."

"Kuule Jasu. Tää on ihan hieno ja sillee mut ootko varma että lapsi on tyttö", Ruby virnuili. "Jasu hämääntyi: "Mmmm.. No joo sitä olis voinu miettiä aiemminkin, mutta mennänkö katsomaan meidän huonetta rakastut siihen."'

"Tässä säästin tuon kivan sängyn ja värimaailman.. Tykkäätkö?", Jasu uteli.

"EN! Minä rakastan sitä. Jasu sinä olet ihana. Ollaan aina yhdessä jooko?", Ruby huokaisi tietäen vallan hyvin kuinka kliseiseltä kuulosti. "Aina",Jasu vahvisti. Kesken suudelman Ruby tunsi potkun sisällään ja Jasunkin taisi tuntea sen sillä naurahti: "Rauhoitu.En minä vie äitiäsi sinulta".

--------------------

Näissä tunnelmissä siis. Rakentavaa kommenttia?