Heheehheeippulis! Täs on tullu nyt pidempi tauko ku laki sallii mut täällä ollaan taas :D Oon ollu kipeenä ja itseasiassa oon edelleen mut en enää nii paljoo..
----------------
------------------
"Hahhaaa, Kuole, kuole voieiiii mä en ikinä voita", karjui Leo. "Jees mä voitin taas", Eric nauroi. "Nonii varmaa uus peli", vaati Leo. He olivat pelanneet vähintään jo toista tuntia Ericin pelikonsolilla.
Pian pelihetki keskeytyi kun Melina koputti oveen ja astui samalla sekunnilla huoneeseen. "Moi, pojat! Eric nyt ylös siitä sä lupasit tulla auttamaan mua tietsikan kanssa jo ajat sitte", Mel komensi. Huomautus jäi kuitenkin huomiotta sillä se hukkui Leon huutoon, kun hänen pelihahmonsa tippui rotkoon.
"Hoi! Kuuleeko täällä ketään? Kaunis neito pulassa tietokoneen kanssa", Melina huudahti teatraalisesti samalla huitoen kädellään ilmaa.
"Joo, joo mä tuun",Eric myöntyi vastentahtoisesti, mutta tyttö sai silti odottaa yli kymmenen minuuttia ennenkuin sanat muuttuivat teoiksi.
Leo näki Melinan kärsimättömän käytöksen äänettömänä pyyntönä poistua joten hän hyvästeli Ericin ja lähti kotiin vedoten opiskeluun.
Leo käveli rivakkaan ehtiäkseen bussille joka veisi hänet takaisin Stenval-instituutille, hän ei varsinaisesti pitänyt Littlefieldissä asioimisesta, mutta se oli osoittautunut välttämättömäksi sillä Stenval instituutti oli vähintäänkin kaukana jokaisesta tarpeellisesta liikkeestä..
Kääntyessään kadunkulmasta Leo näki jotain. Näky oli pysäyttää hänen sydämensä, mutta ennen sitä hän oli jo ehtinyt koota ajatuksensa. Se ei ole hän, ei jokainen blondi lyhyt tyttö voi olla Brit, Leo tasasi ajatuksiaan, hän oli palanut halusta tietää mihin hänen lukio aikainen ihastuksensa oli muuttanut niin mystisesti.
Ja sitten tyttö kääntyi ja se oli hän, Brittany Fall, ilmielävänä, pieni tummatukkainen noin viisi-kuusi-vuotias tyttö.
JA sitten tapahtui jotain mitä Leo ei ollut uskonut tapahtuvan, Brittany tunnisti hänet ja ilmeisesti ymmärsi ettei enää voinut noinvain kävellä ohi joten sanoi: "Hei, Leo".
"Hei", Leo sanoi hitaasti. Syvä hiljaisuus laskeutui näiden kahden välille. "Äiti, kuka tuo on?", kysyi tyttö. Brittany vilkaisi pelokkaasti Leoon ja alkoi sitten puhua hyvin nopeasti. "Tyttö parka.. Luulee että olen hänen äitinsä, Lottie on minun serkkuni tytär, serkkuni kuoli neljä vuotta sitten ja Lottiella ei ollut ketään muuta joten...", Brittany papatti.
"No, mutta. Eikö Brittany-täti ole kertonut sinulle kuka minä olen?Minä olen tietysti hänen entinen poikakaverinsa", Leo virnisti pilke silmäkulmassaan.
"Äiti? Mennäänkö jo syömään?", tyttö kyseli levottomasti. Sitten Leo erehtyi katsomaan tytön silmiin ja hätkähti, myös Brittany huomasi mitä tapahtuja tiesi tarkalleen mitä Leo oli nähnyt ja käänsi tytön itseensä päin. Tunnelma jäätyi alle nanosekunnissa.
"No tuota menhän voitaisiin mennä vaikka nyt heti jonnekin kivaan paikkaan syömään", ehdotti Leo ja pohti samalla kysymyksiä joita hänen oli ystävältään, tai ainakin entiseltä ystävältään kysyttävä.
"Hmm, kiitti ei meillä on Lottien kanssa nyt vähän kiire, heippa kattellaan joskus", Brittany huikkasi ja lähti jatkamaan matkaansa.
"Voi hyvä luoja miten tää voi olla näin vaikeeta", Leo tuskitteli, kun he lukivat Irinan kanssa yhessä tenttiin.
"Jaa a.. Kuka käski ottaa jonkun valtio-opin pääaineeksi?", Irina vinoili. "Teatteri on paljon helpompaa!" Leo pyöräytti silmiään ja vastasi: "Kulta rakas, musta tulee katos huippu lakimies ja sitten meillä on rahaa vaikka muille jakaa." "Jepjep", Irina hymähti.
"No, ihan sama mä en jaksa nyt just enää opiskella, meen käymään Ericillä", Leo ilmoitti. "Oikei mä jään tänne opiskelemaan..", Irina mumisi.
"Mä en vaan tajua naisia", Leo huokaisi, kun oli selittänyt tapaamisestaan Brittanyn kanssa. "No älä vaan, vaikeempaa ku matikka", virnisti Eric.
"Mut oli se silti aika karmivaa, sun ois pitäny nähä sen tytön silmät... Ne on ihan saman väriset ku mulla!", Leo päivitteli. "No sä kuvittelet vaa, Britthän sano, et se tyttö on sen öö mikä se olikaa joku sukulainen..", Eric rauhoitteli. "Mut silti se tyttö sano Brittanyä äidiksi", Leo huudahti.
"Njaa ehkä sun pitäis kysyy Brittanyltä ittelttään" "Miten, ei mulla oo sen numeroo tai mitää- oho täällä rupes satamaan", Leo selitti. "No siksipä juuri me mennään kysymään sitä meidän Brittany asiantuntijalta", Eric virnisti. "Ai keneltä?", Leo kysyi hiven epäuskoa äänessään. "No Meliltä tietysti se ja Brittanyhän oli parhaat kaverit", Eric selvensi.
"Nonii siittä sitte vaa", kiusasi Eric. "Älä viitti tää on vakavaa", Leo mutisi.
Leo löysi tytön huoneensa lattialta kirjoittamassa esseetä, tyttö ei näemmä ollut kuullut hänen tuloaan joten Leon oli pakko aloittaa keskustelu. "Öhöm, Mel mulla ois sulle pari kysymystä.", Leo sanoi.
"Häh, ai mitä, kysy vaan"; Mel vastasi. "Niin sitä vaan että onko Brittanyllä lapsi", Leo töksäytti, kun ei jaksanut enää kierrellä. "Häh ai kenellä?", Melina kysyi kuin ei tietäisi kenestä puhuttiin. "Kyllä sä tiedät kenestä me puhutaan sun entisestä parhaasta kaveristas", Leo avitti ärsyyntyneesti.
Melinan kulmat menivät kurttuun ja näytti kuin hän olisi ollut kahden vaiheilla kunnes sanoi:"Mmm, no kuule, mä en sais puhua tästä, mut joo, Britillä on lapsi en tiedä kuka on isä ihan turha kysyä sitä hän ei suostunut kertomaan" Leon suu loksahti auki.
"Hei, haloo, onko joku hätänä?", Melina kysyi sillä Leo oli yhtäkkiä noussut tuoliltaan. "Ei mitään.. Et sattuis tietämään missä Brittany asuu?", Leo kysyi.
" Se oli joku Jenningstreet 18A... Littlefieldissä", Melina pinnisteli muistiaan. "Kiitti ihan hirveesti", Leo kiitti hätäisesti. "Mut mitä sä sillä?", Mel kysyi, mutta LEo oli jo mennyt ovesta ulos.
"Nyt tuli kiire", Leo tokaisi ja lähti rappusia alasja ulos.
"Jenningstreet, Littlefield, kiitos ja nopeasti", Leo hoputti taksikuskia. Leo tiesi, että teki todennäköisesti elämänsä hätiköidyimmän päätöksen.
Talo oli aivan tavallinen kaupungin kerrostalo, joten siitä Leo ei voinut päätellä vielä mitään.
Leo kiitti onneaan, ettei ovessa ollut koodia joten hän pääsi sinne vain avaamalla oven.
Portaissa hän alkoi epäröidä, hänhän oli menossa täysin vieraan ihmisen taloon ottamaan selvää tämän lapsen taustoista, mutta silti...
Oven edessä Leo keräsi vielä viimeisen kerran ajatuksensa ja koputti oveen.
Oven avasi Brittany, jos ei näyttänyt olevan vähääkään hämmentynyt siitä, että Leo oli ovella. Leo sen sijaan sovitteli kasvoillen mitä parhaimman hymyn ja sanoi: "Hei, Brit. Meillä olis vähän puhuttavaa joten ois hyvä et pyydät mut sisälle ja istutaan molemmat." Sen sanottuaan Leo kokosi kaiken törkeytensä ja astui Brittanyn ohi yksiöön.
"Meillä ei oo mitään puhuttavaa, joten nyt ulos!", Brittany käski. "Hahah, valehtelit jo mulle Lottiesta", Leo sanoi hiljaa.
"Asia joka ei kuulu sulle pätkän vertaa", Brittany tuhahti ja siirsi katseensa maahan. Leo katsoi hetken kuinka Lottie leikki lattialla ja totesi sitten: "Me molemmat tiedetään et se kuuluu ja mulla on koko yö aikaa oottaa.."
"Okei, okei Lottie on sun lapses, mä en tajuu miks se on sulle noin tärkeetä.", Brittany kivahti.
Noniin nyt se on sitten varmaa mulla on tytär, joka istuu mun edessä ja mä oon ollu isä ilmeisesti jo melkeen kuus vuotta, Leo mietti. "Kiitti ku kerroit", Leo mutisi katsomattakaan Brittanyyn. "Mmm.. Tytön koko nimi on Charlotte Romy Fall ja hän on kuusi vuotta", Brittany kertoi kohtaloonsa alistuneella äänellä.
"Charlotte Romy Fall...", toisti Leo ja kummankin katseet siirtyivät leikivän tytön selkämykseen.
"Joo mä lähden nyt.", Leo ilmoitti. Hetken Leo oli näkevinään huolta Brittanyn katseessa, muuta vain hetken, hän osasi piilottaa tunteensa hyvin, Leo mietti. "Ootko sä ajatellut yhtään mitä tää tekee Lottielle: yhtäkkiä sillä onki isä?", Brittany kysyi hiljaa. "No, itseppähän sen tytöltä salasit, joten voit itse hoitaa sen puolen", Leo sihahti myrkyllisesti ja nuosi ylös sohvalta.
"Mitäs meidän pikku Lottie tänään tietää?", Leo kysyi ja hymyili tytölle. Lottie vain nauroi hämääntyneesti.
Enää Leo ei voinut sivuuttaa tytön syvän sinisiä silmiä, ne tosiaan olivat aivan saman väriset kuin hänellä itsellään.
Sivuuummalta Brittany katseli lämmintä kohtausta sekavin tuntein. Mistä Leo edes oli osannut epäillä että tyttö voisi olla hänen?
"Heippa hei sitten Lottie, isi tulee myöhemmin käymään uudestaan", Leo lepersi ja antoi tytölle suukon poskelle.
Kun LEo oli lähtenyt Brittany oli vaivihkaa hiippaillut parvekkeelle osaksi siksi, että olisi voinut vakoilla Leoa, joka seisoi likkumattomana tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen, osaksi kasvavan nikotiinin himonsa takia.
Sitten LEo lähti yhtäkkiä liikkeelle ja katosi pian Brittanyn näkökentästä.
"Voi hyvä luoja on tääki niinkuin jostain surkeesta saippuasarjasta", Brittany huoahti ja puhalsi ilmoille pilven savua.
------------------
Jeejee osa ulkona <3 Mitäs tykkäsitte heittäkääs kommenttia positiivista tai negatiivista.
Kommentit