3. Kings and Queens

Hahaa melkein aikataulussa :D. Vietin eilen tyttöjen iltaa joten en kerinnyt tehdä osaa, aamulla ajattelin että teen osan heti aamusta, mutta kuinka ollakkaan netti ei toiminut. No jaa olihan tuo ihan odotettavissa mokoma vanha rohjo kun sanoo itsensä irti toisinaan.... Ja sillon mä teen kuolemaa ..:SS itseasiassa netti pätkii parasta aikaakin ... Mutta joo siihen osaan.

-----

----------

Ruby oli jo alkanut vähitellen tottua siihen miten paljon työtä ja huomiota lapsi vaati. Olihan Ruby osannut odottaakin työn määrän suurin piirtein miljoonainkertaistuvan mutta silti...Lastenhuone oli jouduttu tapetoimaan uudestaan sillä Jasu oli veikannut vauvan sukupuolen aivan väärin. Leo oli asunut talossa pian kuukauden ja Ruby totutteli edelleen yöheräämisiin ja vaipanvaihtoon...

...kylvettämisestä ja ruokkimisesta puhumattakaan.

Saatikaan joka iltaisesta rauhoittelusta.

Iltaisin Ruby oli rättiväsynyt, mutta jaksoi silti valvoa poikansa kehdon äärellä, sillä hänestä tuntui, että Leolle saattaisi käydä jotain, jos Ruby ei alituiseen vahtisi häntä. Ja, kun Jasukin oli pois yömyöhälle luotsaamassa jalkapallo joukkuettaan maajoukkue tasolle, sillä hänet oli ylennetty tähtivalmentajaksi,ei Rubyllä oikeastaan muuta tekemistä ollutkaan.

--------

Myös Jasu hoiti Leoa silloin kuin työltään kerkesi, mutta vaikka Jasu rakastikin lastaan hän ei tuntenut samanlaista vetoa poikansa hoitamista kohtaan kuin Ruby, mutta Ruby ei voinut sitä ymmärtää.

”Kuule Ruby, tiedän, että hoidat Leoa päivät pitkät, mutta minä en oikeasti jaksa sitä... Minulla on rankka kokopäivätyö ja minunkin pitää levätä”, Jasu aloitti eräänä iltana laitettuaan Leon nukkumaan, mutta ei kerinnyt pidemmälle. ”Rankka kokopäivätyö”,Ruby toisti hitaasti mitä varoittavin sävy äänessään, mutta Jasu ei sitä huomannut.

”Niinkun minä olen hoitanut Leoa koko päivän huomenna pitäisi mennä töihin...”, Jasu selitti. ”Mitä sinä luulet, että minä haluaisin tällä hetkellä tehdä eniten? Minä haluan mennä töihin, minä haluan, että minusta tulee opetusministeri ja minä haluan, että meidän pojallamme on hyvä lapsuus ja rahaa vaikka muille jakaa, toisin kuin minulla itselläni on koskaan ollut”,Ruby huusi. ”No, sitähän minäkin haluan, mutta mulla, toisin kun sulla, on jokseenkin fyysinen duuni”, Jasu tiuskaisi.

Hah, miltäs luulet minusta tuntuvan, kun pesen talon pyykit, pesen astiat, laitan ruuan, hoidan Leoa ja kaupan päällisiksi yritän vielä käydä töissä?, Ruby kysyi myrkyllisesti. Yhtäkkiä Jasu näytti todella suuttuneelta. Rubystä tuntui kuin hän olisi elänyt tämän hetken ennenkin. Sitten hän tunnisti tilanteen: se oli aivan sama jonka hän oli jo kokenut, mutta omasta kehdostaan, Leon paikalta katsellen. Ruby tunki sormet korviinsa ja kirkaisi: ”Tämä ei voi olla totta!” Ja juoksi pois paiskaten oven peräsään kiinni. Jasu jäi paikalleen hämmentyneenä, eihän hän tiennyt mitään Rubyn menneisyydestä, sillä Ruby ei ollut halunnut puhua siitä.

Jasu löysi kihlattunsa keittiön pöydän äärestä kasvot pöytään nojaten. Hetken Jasu pohti mitä sanoisi ja kysyi sitten:" Kulta? Mikä sulle tuli?" Ei vastausta, Jasu odotti räjähdystä.

Sitten Ruby nosti katseensa ja sanoi:"No, ei tässä mitään! Mä olen vaan seurannut tota samaa tilannetta vauvana mun omassa kurjassa perheessä jossa mä sain elää koko mun lapsuuden ennen ku mut heivattiin lastenkotiin. Joo, ei tässä mitään, just sellasen tulevaisuudenhan mä mun lapsille haluan!" "Anteeksi, minä en tiennyt", Jasu sanoi hiljaa.

Ruby nousi ylös heikosti ja horjahti vähän. Jasu sulki naisen heti halaukseensa. "Anteeksi, ihan totta. Toi oli ihan tyhmää", Jasu myönsi. "Äh, ihan sama", Ruby huokaisi.

"Sovintopusu?", Ruby ehdotti hymyillen.

-----

Ruby tarkkaili omaa peilikuvaansa, hänen oli pakko myöntää, että näytti kohtalaisen täydelliseltä ja parasta olikin, sillä tänä iltana hän ja Jasu saisivat vihdoin toisensa.

Illan hämärtyessä pieni seurue oli saapunut todistamaan romanttista hetkeä.

Heidän vaihtaessaan sormuksia Ruby itki hieman. Muuttaessaan viisi vuotta sitten tähän kaupunkiin hän ei ollut todellakaan uskonut rakastuvansa saati sitten menevänsä naimisiin, niin paljon huonoja kokemuksia hänellä edellämainituista oli.

Ja ensimmäinen suudelma jonka he vaihtoivat avioparina oli Rubyn mielestä maailman kaikkeuden paras.

Myös juhlat olivat onnistuneet vaikkakin pienet eikä kumpaakaan harmittanut vanhempien poissaolo, vaikka tiettyä haikeutta tilanteeseen liityikin.

Illan mittaan Ruby heittäytyi tunteelliseksi." Kuule, Ida minä en olosi ikinä pystynyt tähän ilman sinua tai Mirandaa", Ruby nyyhki. "´No älähän nyt", Ida vastasi hämmästellen ystävänsä yhtäkkistä tunteellisuutta, sillä niiin kauan kuin Ida oli Rubyn tuntenut tämä oli aina vältellyt tunteittensa paljastamista, ehkä tämä oli kuitenkin hyvä merkki, merkki siitä, että toivoa oli. Ja Idasta tuntui haikealta ja kateelliselta: Miksi Ruby aina löysi tien onneen sitä etsimättä, mutta hän, Ida, oli juuri eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästään?

Myös Leo, josta oli varttunut iso poika, sai osansa show'sta esitellessään kävelytaitojaan isänsä kanssa ja hurmaten kaikki.

Leo oli hiljainen poika, joka vietti aikaansa mieluiten yksin leikkien, mutta halutessaan saattoi helposti hurmata jokaisen muutamalla eleellä.

"Mitä ihmettä täällä tapahtuu!",Ruby kiljaisi, sillä Leo oli juuri kiivennyt täysin omatoimisesti sängystään. Leo riemastui aiheuttamastaan reaktiosta ja alkoi nauraa:"Minä kiipetin poit".

"No niin näköjään teit! Sovitaankin sitten heti alkuun säännöistä", Ruby tuhahti. "Mikä on tääntö?",Leo uteli. "Se on sellainen mitä sinun pitää totella. Ja ensimmäinen sääntö on se ettei saa kiivetä kehdosta ilman lupaa", Ruby nauroi.

--------

Eräänä iltana Ruby, Jasu ja Leo istuivat illallis pöydässä, kun Ruby kaivoi esille häntä jo jonkin aikaa vaivanneen asian. "Jasu.. Mitäs sanoisit, jos hankittaisiin Leolle pikkusisarus?",Ruby kysäisi. "Mitäh? Miksi?", Jasu kysyija vetäisi palan hampurilaistaan väärään kurkkuun. "No, kun minustä lapset on niin kivoja ja...",Ruby aloitti. "EI! kröhöm.. Taisiis ei, muistatko millaista rumbaa se oli silloin, kun Leo oli ihan pieni? Ja sitä paitsi yhdelle lapselle jää isompi perintö kuin kahdelle jaettavaksi", Jasu vinkkasi. "Niin kai sitten", Ruby myöntyi.

-----

Leo istui sängyllään, kello oli paljon yli yhdeksän jolloin hänen olisi pitänyt olla nukkumassa, mutta minkä hän sile mahtoi että huomenna olisi hänen ensimmäinen koulupäivänsä?

Huoneen seinät olivat vaihtuneet keltaisista sinisiksi ja sisustus muutenkin koululaiselle sopivammaksi pari viikkoa sitten.

Aamulla Rubylla oli itku herkääsä joten hän pysytteli melko hiljaa ja taka-alalla poikansa hymyillessä suu korvissa.

Astellessaan portaita Leo tunsi perhosten ja kenties ilotulitteidenkin lentelevän vatsassaan. Hänestä tuntui myös kuin hän olisi vanhentunut yhdessä yössä suunnilleen kymmenen vuotta sillä pukiessaan tyylikkään koulupukunsa päälle hänestä tuntui ihan aikuiselta.

Bussi kuski kuitenkin huomasi hänen jännittyneisyytensä ja kuiskasi kuin salaliittolaiseslle: "Älä huoli kaikki muutki tässä bussissa ovat ekaluokkalaisia."

Siitäkös riemu syntyi, silmänräpäyksessä Leo oli taas oma itsevarma, hurmaava itsensä ja valmis valloittamaan koko koulun.

Leo teki läksynsä huolella ja pian selvisi, että poika oli todella lahjakas. Opettajat kilvan ylistivät Leon älykkyyttä ja karismaa.

Leolla oli myös kunnianhimoa ja hän rakasti lukemista.

Itseasiassa Leosta tuntui, että hänen elämänsä oli täydellistä, hänellä oli kavereita vaikkakin suurinosa tyttöjä,m utta sehän ei menoa haitannut, pojat kadehtivat häntä.

"Käyks, jos mä oon prinsessa ja sä voit olla prinssi ja sit sä pelastat mut", Lisa selitti. "Juu, ei",Leo virnisti. "Mut me voitais kyl mennä ulos leikkii vesisotaa", Leo ehdotti.

______________________